The
National Audiovisual Institute (KAVI) in Helsinki, Finland will screen
Pandora’s Box (
Pandoran lipas)
on November 27 and December 1, 2017 as part of their ongoing Louise Brooks series.
Brooks is the focus of the four film series at the country’s
National Audiovisual Institute, which is set to show
Beggars of Life on October 12 and 15,
Diary of a Lost Girl (
Kadotetun päiväkirja) on October 19 and 21,
Prix de beaute (Miss Europa) on October 27 and 29, and
Pandora’s Box (
Pandoran lipas) on November 27 and December 1.
Here is some further information from the KAVI site. Times and ticket availability for each film may be found
HERE.
Louise Brooks, kimaltava tähdenlento
12.10.2017 - 01.12.2017
Louise
Brooksin elokuvauraa voi luonnehtia tähdenlennoksi, sillä hänen
aktiivinen elokuvauransa kesti vain vuosikymmenen. Parhaimmat elokuvansa
hän teki Euroopassa G. W. Pabstin kanssa. Hollywoodin Brooks jätti
sopimusrikkojana, eikä paluu unelmatehtaaseen enää onnistunut.
The following is from the KAVI website:
Henkilöt: Louise Brooks, Gustav Diessl, Fritz Kortner
Tekstitykset: English subtitles
Teemat: ELOKUVAN HISTORIA
KINO KLASSIKKO
LOUISE BROOKS
Kopiotieto: 2K
DCP • Deutsche Kinemathek (restauroitu laitos 2009 George Eastman
House, in cooperation with La Cinémathèque française, Fondazione
Cineteca di Bologna, Narodní filmový archív, Deutsche Kinemathek)
Lisätieto: Franz Wedekindin näytelmistä • sonorisoitu • uusi musiikki Peer Raben
G.
W. Pabst löysi hehkuvan Lulunsa Howard Hawksin elokuvasta A Girl in
Every Port. Pandoran lippaassa (Die Büchse der Pandora, 1929) Brooksin
amoraalinen roolihahmo on viaton ja sensuelli – nainen, joka ei tunnusta
rajojaan. Elokuva perustuu Franz Wedekindin näytelmiin, joissa
ekspressionismi yhdistyy melodraamaan. Pabst tutki totuutta kuitenkin
viileästi uusasiallisuuden hengessä, realistisesti ja vähäeleisesti
tuoden samalla esiin yhteiskunnallisia epäkohtia ja kaksinaismoraalia.
-----
Kreikkalaisessa mytologiassa Pandora on kuolevainen nainen, jonka
jumalat lähettivät kauneudella ja muille naiselle tärkeinä pitämillään
ominaisuuksilla varustettuna kostamaan Prometheukselle tulenryöstön.
Mukaansa Pandora sai lippaan, jonne oli kätketty kaikki inhimilliset
synnit ja pahuudet. Tietenkin Pandora meni uteliaana avaamaan lippaan,
ja ilkiömäisyydet karkasivat maailman turuille. Jumalat pääsivät
sammuttamaan kostonjanonsa.
Ekspressionistina tunnettu Sveitsin saksalainen näytelmäkirjailija
Frank Wedekind hyödynsi Pandora-myyttiä kahdessa näytelmässään
Erdgeist (1895) ja
Die Büchse der Pandora
(1905), joiden päähenkilö edusti niin avointa seksuaalisuutta ja
moraalista alennustilaa, että näytelmien esitykset kiellettiin Euroopan
eri kolkilla lähes tyystin.
Saksalaisen Georg Wilhelm Pabstin (1885-1967) tunnetuimpiin saavutuksiin – läpimurtoelokuvan
Iloton katu (1925), Brecht-sovituksen
Kerjäläisooppera (1931) ja työläiskuvauksen
Toveruus (1931) ohella – kuuluu edellä mainituista Wedekindin näytelmistä yhteensulautettu eroottinen melodraama
Pandoran lipas (Die
Büchse der Pandora, 1928). Ennen Pabstia oli aiheeseen tarttunut
kameran avulla jo Leopold Jessner vuonna 1922, jolloin Lulua esitti
tanskalainen supertähti Asta Nielsen.
Pabst suunnitteli ottaa elokuvansa päärooliin nuoren Marlene
Dietrichin, kunnes hän päätyi Howard Hawksin ja William Wellmanin mykän
kauden varhaistöissä näkemäänsä amerikkalaiseen näyttelijään ja
tanssijaan Louise Brooksiin, ”amerikkalaiseen Venukseen”, jolle
Pandoran lippaan Lulu muodostuikin uran tärkeimmäksi saavutukseksi.
Pandoran lipas on mustanpuhuvan romantiikan ja tunteellisen
ekspressionismin täyttämä traaginen tarina naisesta, joka pyrkii olemaan
täysin vapaa. Pabstin tulkinnassa Lulu on lapsenkasvoinen
viettelijätär, luonnonvoima, joka kulkee sekä viattomana, että rikoksiin
syyllistyen kohti tuhoaan viiltäjä-Jackin kynsissä. Lulu vaihtaa
yhteiskuntaluokkaa kuin paitaa, ampuu ikääntyneen aviomiehensä tohtori
Schönin (Fritz Kortner), joutuu oikeuteen murhasta syytettynä, mutta
karkaa tohtorin pojan Alvan kanssa, vaeltaa orgioista toiseen,
leikittelee miesten intohimolla ja päätyy lopulta prostituoiduksi.
Pabstin perusnäkemys on enemmän yksilöpsykologinen kuin
yhteiskunnallinen protesti. Ihmiselle on annettu vapaus valita, mutta
hän ei osaa käyttää sitä. Lulu osaa kyllä rakastaakin, mutta hän tuhoaa
samalla kohteensa. Suunta onkin koko ajan valosta pimeyteen: elokuvan
alun kuulaat, joskin häilyvät kuvat muuttuvat vähitellen saksalaiselle
ekspressionismille ominaisen hämäriksi, pölyisiksi ja
bordellinkatkuisiksi. Elämän visva on synnyttänyt hirviöitä, Pandora on
avannut lippaansa.
Pandoran lipas on täynnä voimallisia symboleja, esineitä,
asentoja ja eleitä, jotka saavat melkeinpä unohtamaan elokuvan
mykkyyden. Pabst ei ole pelännyt groteskeja, häpeilemättömän
osoittelevia kuvia, missä seikassa piileekin tämän klassikon kestävyyden
kivijalka. Ollaan kaukana nykyelokuville tyypillisestä
innostumattomasta taltioinnista. Lisäksi Louise Brooks on hahmo, jonka
olemus hyvittää jopa murhankin.
– Antti Lindqvist, Katso 29/1984