Prix de beaute (Miss Europa) with Louise Brooks screens in Helsinki, Finland on October 27 and 29

The National Audiovisual Institute (KAVI) in Helsinki, Finland will screen Prix de beaute (Miss Europa) on October 27 and 29, 2017 as part of their ongoing Louise Brooks series.

Brooks is the focus of the four film series at the country’s National Audiovisual Institute, which is set to show Beggars of Life on October 12 and 15, Diary of a Lost Girl (Kadotetun päiväkirja) on October 19 and 21, Prix de beaute (Miss Europa) on October 27 and 29, and Pandora’s Box (Pandoran lipas) on November 27 and December 1.

Here is some further information from the KAVI site. Times and ticket availability for each film may be found HERE.

Louise Brooks, kimaltava tähdenlento

12.10.2017 - 01.12.2017

Louise Brooksin elokuvauraa voi luonnehtia tähdenlennoksi, sillä hänen aktiivinen elokuvauransa kesti vain vuosikymmenen. Parhaimmat elokuvansa hän teki Euroopassa G. W. Pabstin kanssa. Hollywoodin Brooks jätti sopimusrikkojana, eikä paluu unelmatehtaaseen enää onnistunut.

The following is from the KAVI website:

Ohjaaja: Augusto Genina

Henkilöt: Louise Brooks, Georges Charlia

Lisähenkilöt: käsikirjoitus René Clair

Maa: Ranska

Tekstitykset: suom. tekstit (e)

Ikäraja: K16

Kesto: 108 min

Teemat: LOUISE BROOKS

Kopiotieto: restauroitu laitos (Fondazione Cineteca di Bologna)

Lisätieto: mykkä versio • versione italiana • piano Joonas Raninen

Augusto Geninan Miss Europa (Prix de beauté, 1930) valmistui siirtymävaiheessa mykästä äänielokuvaan. Sen kerronta on kuitenkin ilmeistä mykkäelokuvaa. Louise Brooksin esittämä Lucienne valitaan missikisoihin, ja hänelle avautuu uusia mahdollisuuksia. Mustasukkainen poikaystävä pyrkii rajoittamaan naisen elämää ja valintoja.

-----

Miss Europa kuuluu Alfred Hitchcockin Blackmailin tavoin niihin elokuviin, jotka valmistettiin juuri sillä hetkellä, kun mykästä elokuvasta siirryttiin äänielokuvaan. Tähän asti olemme tunteneet elokuvan vain ääniversiona jälkiäänitettyine musiikkeineen, tehosteineen ja dialogeineen, vaikka elokuvaa katsottaessa oli selvää että se oli alun perin tarkoitettu mykäksi. Onneksi Milanon Cineteca Italianasta löydetty kopio teki mahdolliseksi mykkäversion rekonstruktion. Se valmistettiin samasta negatiivista kuin ääniversiokin; ainoat erot ovat kolmessa kohtauksessa jotka kuvattiin uudelleen synkronisoitua dialogia varten; nämä kohtaukset nähdään mykkäversiossa alkuperäisessä muodossaan. Loppukohtaus on kuitenkin säilynyt vain ääniversiona. Mykkäversio pyrkii pelastamaan elokuvan alkuperäisen rytmin, palauttaa kuvien alkuperäisen sommittelun (ennen kuin ruutua leikattiin ääniraidan mahduttamiseksi) ja paljastaa alkuperäisnegatiivin loistavan kuvallisen laadun.

Vuoden 1929 lopulla mykkänä kuvattu ja neljällä kielellä (ranskaksi, englanniksi, saksaksi ja italiaksi) kokonaan jälkisynkronisoitu Miss Europa on uraauurtava esimerkki aikansa poikkeuksellisesta dubbauskäytännöstä. Mykän ja äänielokuvan siirtymävuosien normina oli synkronisoida ääniraidalle musiikki ja äänitehosteet, seurauksena melko summittainen synkronisuus. Oli erittäin epätavallista, että tuotantoyhtiö näki näin paljon vaivaa dubatakseen vuoropuheluakin teknisistä ja aatteellisista syistä.

Augusto Geninan ohjaus ja Louise Brooksin näyttelijäntyö kohoavat kuitenkin paradoksaalisesti huomattavasti vahvemmiksi mykkäversiossa. Vailla ääniraitaansa Miss Europa paljastaa todellisen luontonsa myöhäisen mykkäelokuvan saavutuksena.

Meitä hämmästyttää osittain dokumentaarinen tai yhteiskunnallinen lähestymistapa jolla kamera tarkkailee kauneuskilpailun yleisöä ja osanottajia tai huomiota jota kiinnitetään esineisiin tai päähenkilön reaktioihin (lapsenomainen ihastus jolla Lucienne ottaa haltuunsa mukavan junahytin, yhtä lapsenomainen ylpeys jolla hän esittelee sulhaselleen uutta puvustoaan ja ylellistä asuntoaan, keskiluokkaisen elämäntilanteen ankeus jota ilmentävät pariskunnan vaatimattoman asunnon yksinkertaiset varusteet) ja jälleen armoton katse jolla Geninan kamera paljastaa 24-vuotiaan tähden vartalon heikkoudet ja alkavan repsahtamisen [perätön väite! – AA]. Louise Brooks oli nopeasti lähestymässä uransa ennenaikaista loppua, ja hän oli elämässään tuuliajolla, jos meidän on uskominen ohjaajan muistikuvia: ”Hän joi shamppanjaa ja konjakkia. Hän oli juovuksissa neljästä aamulla varhaisiltaan, mutta sitten hän jatkoi taas juomistaan neljään asti, jolloin hänelle tuotiin uusi shamppanjapullo. Hän nukkui aina. Aamulla hänet oli kannettava studiolle, koska hän nukkui. Studiolla hänet laitettiin nojatuoliin meikattavaksi, ja hän nukkui yhä. Hän heräsi vain otoksia varten; sitten hän jatkoi juomista ja nukkumista. Hän rakasti baarimikkoa!”

– Alberto Boschin mukaan (”Prix de beauté”, Cinegrafie, n:o 12, 1998) AA 5.10.2000