The National Audiovisual Institute (KAVI) in Helsinki, Finland will screen Prix de beaute (Miss Europa) on October 27 and 29, 2017 as part of their ongoing Louise Brooks series.
Brooks is the focus of the four film series at the country’s National Audiovisual Institute, which is set to show Beggars of Life on October 12 and 15, Diary of a Lost Girl (Kadotetun päiväkirja) on October 19 and 21, Prix de beaute (Miss Europa) on October 27 and 29, and Pandora’s Box (Pandoran lipas) on November 27 and December 1.
Here is some further information from the KAVI site. Times and ticket availability for each film may be found HERE.
Louise Brooksin elokuvauraa voi luonnehtia tähdenlennoksi, sillä hänen aktiivinen elokuvauransa kesti vain vuosikymmenen. Parhaimmat elokuvansa hän teki Euroopassa G. W. Pabstin kanssa. Hollywoodin Brooks jätti sopimusrikkojana, eikä paluu unelmatehtaaseen enää onnistunut.
The following is from the KAVI website:
Brooks is the focus of the four film series at the country’s National Audiovisual Institute, which is set to show Beggars of Life on October 12 and 15, Diary of a Lost Girl (Kadotetun päiväkirja) on October 19 and 21, Prix de beaute (Miss Europa) on October 27 and 29, and Pandora’s Box (Pandoran lipas) on November 27 and December 1.
Here is some further information from the KAVI site. Times and ticket availability for each film may be found HERE.
Louise Brooks, kimaltava tähdenlento
12.10.2017 - 01.12.2017
Louise Brooksin elokuvauraa voi luonnehtia tähdenlennoksi, sillä hänen aktiivinen elokuvauransa kesti vain vuosikymmenen. Parhaimmat elokuvansa hän teki Euroopassa G. W. Pabstin kanssa. Hollywoodin Brooks jätti sopimusrikkojana, eikä paluu unelmatehtaaseen enää onnistunut.
The following is from the KAVI website:
Ohjaaja: Augusto Genina
Henkilöt: Louise Brooks, Georges Charlia
Lisähenkilöt: käsikirjoitus René Clair
Maa: Ranska
Tekstitykset: suom. tekstit (e)
Ikäraja: K16
Kesto: 108 min
Teemat: LOUISE BROOKS
Kopiotieto: restauroitu laitos (Fondazione Cineteca di Bologna)
Lisätieto: mykkä versio • versione italiana • piano Joonas Raninen
Augusto
Geninan Miss Europa (Prix de beauté, 1930) valmistui siirtymävaiheessa
mykästä äänielokuvaan. Sen kerronta on kuitenkin ilmeistä mykkäelokuvaa.
Louise Brooksin esittämä Lucienne valitaan missikisoihin, ja hänelle
avautuu uusia mahdollisuuksia. Mustasukkainen poikaystävä pyrkii
rajoittamaan naisen elämää ja valintoja.
-----
Miss Europa kuuluu Alfred Hitchcockin Blackmailin
tavoin niihin elokuviin, jotka valmistettiin juuri sillä hetkellä, kun
mykästä elokuvasta siirryttiin äänielokuvaan. Tähän asti olemme
tunteneet elokuvan vain ääniversiona jälkiäänitettyine musiikkeineen,
tehosteineen ja dialogeineen, vaikka elokuvaa katsottaessa oli selvää
että se oli alun perin tarkoitettu mykäksi. Onneksi Milanon Cineteca
Italianasta löydetty kopio teki mahdolliseksi mykkäversion
rekonstruktion. Se valmistettiin samasta negatiivista kuin
ääniversiokin; ainoat erot ovat kolmessa kohtauksessa jotka kuvattiin
uudelleen synkronisoitua dialogia varten; nämä kohtaukset nähdään
mykkäversiossa alkuperäisessä muodossaan. Loppukohtaus on kuitenkin
säilynyt vain ääniversiona. Mykkäversio pyrkii pelastamaan elokuvan
alkuperäisen rytmin, palauttaa kuvien alkuperäisen sommittelun (ennen
kuin ruutua leikattiin ääniraidan mahduttamiseksi) ja paljastaa
alkuperäisnegatiivin loistavan kuvallisen laadun.
Vuoden 1929 lopulla mykkänä kuvattu ja neljällä kielellä
(ranskaksi, englanniksi, saksaksi ja italiaksi) kokonaan
jälkisynkronisoitu Miss Europa on uraauurtava esimerkki aikansa
poikkeuksellisesta dubbauskäytännöstä. Mykän ja äänielokuvan
siirtymävuosien normina oli synkronisoida ääniraidalle musiikki ja
äänitehosteet, seurauksena melko summittainen synkronisuus. Oli erittäin
epätavallista, että tuotantoyhtiö näki näin paljon vaivaa dubatakseen
vuoropuheluakin teknisistä ja aatteellisista syistä.
Augusto Geninan ohjaus ja Louise Brooksin näyttelijäntyö
kohoavat kuitenkin paradoksaalisesti huomattavasti vahvemmiksi
mykkäversiossa. Vailla ääniraitaansa Miss Europa paljastaa todellisen luontonsa myöhäisen mykkäelokuvan saavutuksena.
Meitä hämmästyttää osittain dokumentaarinen tai
yhteiskunnallinen lähestymistapa jolla kamera tarkkailee
kauneuskilpailun yleisöä ja osanottajia tai huomiota jota kiinnitetään
esineisiin tai päähenkilön reaktioihin (lapsenomainen ihastus jolla
Lucienne ottaa haltuunsa mukavan junahytin, yhtä lapsenomainen ylpeys
jolla hän esittelee sulhaselleen uutta puvustoaan ja ylellistä
asuntoaan, keskiluokkaisen elämäntilanteen ankeus jota ilmentävät
pariskunnan vaatimattoman asunnon yksinkertaiset varusteet) ja jälleen
armoton katse jolla Geninan kamera paljastaa 24-vuotiaan tähden vartalon
heikkoudet ja alkavan repsahtamisen [perätön väite! – AA]. Louise
Brooks oli nopeasti lähestymässä uransa ennenaikaista loppua, ja hän oli
elämässään tuuliajolla, jos meidän on uskominen ohjaajan muistikuvia:
”Hän joi shamppanjaa ja konjakkia. Hän oli juovuksissa neljästä aamulla
varhaisiltaan, mutta sitten hän jatkoi taas juomistaan neljään asti,
jolloin hänelle tuotiin uusi shamppanjapullo. Hän nukkui aina. Aamulla
hänet oli kannettava studiolle, koska hän nukkui. Studiolla hänet
laitettiin nojatuoliin meikattavaksi, ja hän nukkui yhä. Hän heräsi vain
otoksia varten; sitten hän jatkoi juomista ja nukkumista. Hän rakasti
baarimikkoa!”
– Alberto Boschin mukaan (”Prix de beauté”, Cinegrafie, n:o 12, 1998) AA 5.10.2000
No comments:
Post a Comment
Relevant and respectful comments are welcome. Off-topic comments and spam will be removed, and you will be disliked henceforth.