Beggars of Life and other Louise Brooks films screen in Helsinki, Finland on October 12 and 15

The National Audiovisual Institute (KAVI) in Helsinki, Finland will screen Beggars of Life on October 12 and 15, 2017 to kick off their Louise Brooks series.

Brooks is the focus of the four film series at the country’s National Audiovisual Institute, which is set to show Beggars of Life on October 12 and 15, Diary of a Lost Girl (Kadotetun päiväkirja) on October 19 and 21, Prix de beaute (Miss Europa) on October 27 and 29, and Pandora’s Box (Pandoran lipas) on November 27 and December 1.

Here is some further information from the KAVI site. Times and ticket availability may be found HERE.

Louise Brooks, kimaltava tähdenlento
12.10.2017 - 01.12.2017

Louise Brooksin elokuvauraa voi luonnehtia tähdenlennoksi, sillä hänen aktiivinen elokuvauransa kesti vain vuosikymmenen. Parhaimmat elokuvansa hän teki Euroopassa G. W. Pabstin kanssa. Hollywoodin Brooks jätti sopimusrikkojana, eikä paluu unelmatehtaaseen enää onnistunut.

The following text is by Kirsi Raitaranta.

Modernin tanssin merkittävässä Denishawn-tanssiryhmässä ja Broadwayn Ziegfeld Follies -revyyssä kunnostautunut Brooks (1906–1985) sai sopimuksen Paramount-yhtiölle. William Wellmanin mestariteoksessa Beggars of Life (1928) pojaksi naamioitunut Brooks pakenee murhasyytettä maankiertäjien seurassa. Vaiherikkaalla matkalla määritellään lopulta myös rakkaus, kun kovakasvoinen Oklaholma Red näkee totuuden: “I’ve heard about it – but I never seen it before. It must be love.”

Pabst löysi hehkuvan Lulunsa Howard Hawksin elokuvasta A Girl in Every Port, jonka esitimme keväällä. Pandoran lippaassa (Die Büchse der Pandora, 1929) Brooksin amoraalinen roolihahmo on viaton ja sensuelli – nainen, joka ei tunnusta rajojaan. Elokuva perustuu Franz Wedekindin näytelmiin, joissa ekspressionismi yhdistyy melodraamaan. Pabst tutki totuutta kuitenkin viileästi uusasiallisuuden hengessä, realistisesti ja vähäeleisesti tuoden samalla esiin yhteiskunnallisia epäkohtia ja kaksinaismoraalia.

Pabstin Kadotetun päiväkirjassa (Das Tagebuch einer Verlorenen, 1929) Brooks esittää viatonta tyttöä, joka saa lapsen raiskauksen seurauksena. Perhe keskittyy varjelemaan mainettaan, hylkää tytön kasvatuslaitokseen ja antaa lapsen pois. Tyttö kuitenkin karkaa ja päätyy elättämään itseään ainoaksi jäävällä vaihtoehdolla. Moraliteetti ottaa kantaa paremman luokan hurskasteluun ja näkee hyveen ”syntisissä”. 

Augusto Geninan Miss Europa (Prix de beauté, 1930) valmistui siirtymävaiheessa mykästä äänielokuvaan. Sen kerronta on kuitenkin ilmeistä mykkäelokuvaa, ja Orionissa nähdäänkin Bolognassa restauroitu mykkäversio. Brooksin esittämä Lucienne valitaan missikisoihin, ja hänelle avautuu uusia mahdollisuuksia. Mustasukkainen poikaystävä pyrkii rajoittamaan naisen elämää ja valintoja.